Autonomiset eli itseohjautuvat ajoneuvot ovat yksi kuumimmista puheenaiheista autoalalla ja teknologiamaailmassa. Lupaukset turvallisemmasta, tehokkaammasta ja mukavammasta liikenteestä kiehtovat, mutta missä vaiheessa Suomi todella on tämän mullistuksen kynnyksellä? Vaikka täysin itsestään ajavat autot eivät vielä kansoita maanteitämme, kehitys etenee vauhdilla ja suomalainen osaaminen on merkittävässä roolissa. Tarkastellaanpa tarkemmin, mitä autonominen ajaminen Suomessa tarkoittaa juuri nyt ja mitä voimme odottaa tulevaisuudelta.
Nykytila: Avustimista kohti autonomiaa
Täytyy heti alkuun todeta, että täysin autonomisia, tason 5 ajoneuvoja, jotka selviävät kaikista tilanteista ilman kuljettajaa, ei vielä Suomen liikenteessä juuri näy. Kuitenkin jo nyt monissa uusissa autoissa on edistyneitä kuljettajaa avustavia järjestelmiä (ADAS), jotka edustavat autonomian tasoja 1 ja 2. Puhumme esimerkiksi mukautuvista vakionopeudensäätimistä, kaistavahdeista, automaattisista hätäjarrutusjärjestelmistä ja pysäköintiavustimista. Nämä järjestelmät lisäävät turvallisuutta ja mukavuutta, mutta vastuu ajamisesta säilyy aina kuljettajalla. Markkinoilla on myös tason 3 järjestelmiä, kuten Teslan paljon puhuttu \”Autopilot\”, jotka pystyvät hoitamaan ajamisen tietyissä olosuhteissa, esimerkiksi moottoritiellä. Kuitenkin nämäkin järjestelmät vaativat kuljettajalta jatkuvaa valppautta ja valmiutta ottaa ohjat käsiinsä välittömästi. Olemme siis matkalla kohti autonomiaa, mutta perillä emme vielä ole.
Suomalainen osaaminen valokeilassa
Vaikka globaalit autojätit ja teknologiayritykset investoivat valtavasti autonomiseen ajamiseen, Suomessa on syntynyt merkittävää erikoisosaamista, joka on herättänyt kansainvälistäkin huomiota. Erityisen ilahduttavaa on nähdä, miten suomalaiset yritykset ovat tarttuneet haasteeseen kehittää teknologiaa, joka toimii juuri meidän vaativissa pohjoisissa olosuhteissamme. Hyvä esimerkki tästä on ohjelmistoyritys Sensible 4 Oy, jonka toimitusjohtaja Harri Santamala palkittiin Suomen Autoteknillisen Liiton toimesta Vuoden Autoteknikko 2020 -tittelillä. Sensible 4 on keskittynyt kehittämään autonomisten ajoneuvojen ohjelmistoja, jotka pystyvät toimimaan luotettavasti huonoissakin sääolosuhteissa, kuten lumisateessa ja pakkasessa – olosuhteissa, jotka usein aiheuttavat päänvaivaa monille muille järjestelmille.
GACHA-bussi ja Aalto-yliopiston tutkimus
Sensible 4:n osaaminen konkretisoituu esimerkiksi GACHA-nimisessä autonomisessa bussissa, joka on kehitetty yhteistyössä japanilaisen MUJI-brändin kanssa. Tätä pientä, paikallisliikenteeseen suunniteltua bussia on testattu useissa pilottihankkeissa eri puolilla Suomea, kuten Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. GACHA osoittaa, että autonominen liikkuminen on mahdollista myös haastavissa keleissä, kun teknologia on suunniteltu oikein. Toinen merkittävä toimija on Aalto-yliopisto, jossa tutkitaan ja kehitetään aktiivisesti autonomisen ajamisen teknologioita. Heidän tutkimusalustanaan toimii antureilla varustettu katumaasturi, jonka avulla pureudutaan syvälle autonomisen ajamisen haasteisiin ja mahdollisuuksiin.
Haasteiden kirjo: Sää, tietoturva ja lainsäädäntö
Matka kohti laajamittaista autonomista liikennettä Suomessa ei ole kuitenkaan mutkaton. Suurin ja ilmeisin haaste liittyy pohjoisiin sääolosuhteisiimme. Lumi, jää, räntä, pimeys ja matalalta paistava aurinko asettavat valtavia vaatimuksia ajoneuvojen sensoreille (kuten kameroille, tutkille ja LiDAR-sensoreille) sekä niiden kyvylle tulkita ympäristöä oikein ja tehdä turvallisia päätöksiä. Vaikka Sensible 4:n kaltaiset toimijat ovatkin edistyneet merkittävästi, sään asettamat haasteet ovat edelleen keskeinen tutkimus- ja kehityskohde.
Tietoturva ja lainsäädännön kehitystarpeet
Toinen merkittävä huolenaihe on tietoturva. Autonomiset ajoneuvot ovat käytännössä liikkuvia tietokoneita, jotka ovat jatkuvasti yhteydessä verkkoon. Tämä avaa oven potentiaalisille kyberhyökkäyksille. Kuten kansainväliset asiantuntijat ovat varoittaneet, hakkerit voisivat teoriassa kaapata ajoneuvon hallinnan tai häiritä sen toimintaa kohtalokkain seurauksin. Tietoturvan varmistaminen onkin yksi kriittisimmistä tekijöistä autonomisten ajoneuvojen luotettavuuden ja hyväksyttävyyden kannalta. Kolmas merkittävä hidaste on nykyinen lainsäädäntö. Suomen tieliikennelaki edellyttää tällä hetkellä, että ajoneuvolla on aina vastuullinen kuljettaja. Tämä tekee täysin autonomisista (tasot 4 ja 5) ajoneuvoista käytännössä laittomia tieliikenteessä. Vaikka poliittista tahtoa lainsäädännön uudistamiseen löytyy, ja aloitteita asian edistämiseksi on tehty, lainsäädännön päivittäminen teknologian kehityksen tahdissa on hidas prosessi.
Teknologian ytimessä: Auton “sydän” ja “aivot”
Jotta autonominen auto voi toimia turvallisesti ja tehokkaasti, sen keskeisten järjestelmien on oltava huippuluokkaa. Aalto-yliopiston tutkimuksessa on osuvasti puhuttu auton “sydämestä” ja “aivoista”. “Sydämenä” toimii mukautuva vakionopeudensäädin, joka pitää etäisyyden edellä ajavaan ja säätää nopeutta liikennevirran mukaan. Aallossa on kehitetty konenäköön perustuvaa järjestelmää, joka tunnistaa edellä ajavan jarruvalot ja reagoi niihin perinteisiä järjestelmiä älykkäämmin ja pehmeämmin. “Aivot” puolestaan viittaavat konenäköön ja sensorifuusioon – auton kykyyn havainnoida ympäristöään monipuolisesti kameroiden, tutkien ja lasereiden avulla ja yhdistää tämä tieto yhtenäiseksi tilannekuvaksi. Tutkimus osoittaa, kuinka tärkeää näiden järjestelmien saumaton ja luotettava toiminta on, erityisesti haastavissa olosuhteissa, kuten risteyksissä tai huonossa säässä. Kehittynyt konenäkö ja 5G-verkon mahdollistama tiedonjako voivat tulevaisuudessa auttaa autoja “näkemään” jopa kulmien taakse.
Kohti autonomista huomista – Realismia ja innostusta
Milloin voimme siis odottaa näkevämme itseohjautuvia autoja laajemmassa mittakaavassa Suomen teillä? Realistinen arvio on, että kehitys tapahtuu asteittain. Ensimmäisenä autonomiset ratkaisut todennäköisesti yleistyvät rajatuilla alueilla ja tietyissä käyttötarkoituksissa, kuten GACHA-bussin kaltaisessa joukkoliikenteessä, tavarankuljetuksissa satama- tai tehdasalueilla tai vaikkapa robottitakseina kaupunkien keskustoissa. Yksityisautoilussa täysi autonomia antaa vielä odottaa itseään, ja on todennäköistä, että Suomen haastavat olosuhteet hidastavat käyttöönottoa verrattuna esimerkiksi Kaliforniaan. Teknologian kypsymisen ja lainsäädännön päivittymisen lisäksi tarvitaan myös yhteiskunnallista hyväksyntää ja luottamusta uuteen teknologiaan. Matka on vielä kesken, mutta suunta on selvä. Suomalainen insinööriosaaminen ja innovaatiokyky ovat avainasemassa, kun rakennamme tietä kohti turvallisempaa ja älykkäämpää liikennettä. Seuraan itse tätä kehitystä suurella mielenkiinnolla – historia on osoittanut, että autoilu kehittyy jatkuvasti, ja autonominen ajaminen on epäilemättä yksi sen suurimmista tulevista harppauksista.